Arin julkaisut

Päästä meidät pahasta (Like, 2006)

paasta-meidat-pahastaTämä kirja valittiin Aamulehden nettiäänestyksessä kaikkien aikojen parhaaksi kotimaiseksi dekkariksi kesällä 2011!

Oulun seudulla asuvan monimiljonäärin tytär on siepattu autostaan. Hänet uhataan tappaa, ellei 250 000 euron lunnaita toimiteta määräaikaan mennessä. Myös poliisin puuttuminen asiaan tietää perijättärelle varmaa kuolemaa.

Epätoivoinen isä palkkaa yksityisetsivä Jesse Hackmanin tutkimaan tapausta. Hackman vainuaa vaaran, mutta ottaa arkaluontoisen toimeksiannon vastaan. Pian hän huomaa astuneensa kansainvälisen rikosliigan varpaille, eikä hänen henkensä ole enää edes 9-millisen lyijyluodin arvoinen. Kovin vastus saattaa kuitenkin olla kaapatun naisen eksoottisen kaunis sisko, jonka tavoitteena on siepata Hackmanin sielu ja ruumis.

Paulowin kolmas tuleminen on tylyä tavaraa. Nyrkit puhuvat, huuli lentää ja aseet laulavat tässä kovaksikeitetyssä tarinassa, jossa Jesse jahtaa konnia maalla, merellä ja ilmassa – kuvia kumartamatta ja anteeksi pyytämättä.

Like-pokkkari julkaistiin 2009

Pulp-jännäri parhaimmillaan.
Oululaislupakyttä Jesse Hackmanin tarina jatkuu entiseen malliin. Nainen katoaa, toiset naiset pettävät ja etniset ravintoloitsijat ja venäläiset pyörittävät kaupungin alamaailmaa. (…)
Ari Paulow käyttää yksityisetsivätarinan perinteisiä kliseitä, mutta myös irvailee niille. (…)
Tarinan tahti on kovaksikeitetyin Paulowin tähänastisista dekkareista. (…)
Vaikka paha poliisi puuttuu, ei meikäläisissä oloissa paljon lähemmäksi esikuvia pääse. Jes1se Hackmanin terävä kieli laulaa hankalissa paikoissa ja kielikuvat singahtelevat. Kun ”mies tipahtaa maahan kuin sateenpieksämä lehmänpaska”, ollaan tyylin ytimessä vähän Raymond Chandleria maanläheisemmin. Kielikuvitus harventuu menon kovetessa; puujalkavitsejä, väkivaltaa ja ronskiutta tulee tilalle. Paulow kirjoittaa aikaisempaa enemmän kioski- tai pulp-tyylissä, jossa survotaan nyrkeillä sen kun keritään. Sujuvan toiminnan kruunaa romanttinen juoni. (…)
Paulow kirjaa Oulua kansien väliin nakkikioskin ja taksitolpan tarkkuudella. Vaikka lajityyppiä on vara parodioida, esitetään paikat ja osa sivuhenkilöistä todellisina. Letkautuksia satelee paikallislehdistä, rikkaan ja vähemmän rikkaan väen pursiseuroista ja arkkitehtuurista. (…)
Nyrkkien ja luotien viuhunassa on kyllin, kun taitaa vauhdikkaan kirjoittamisen kuten Paulow.

– Jaakko Puolimatka, Kaleva
Paulowin tarinat ovat vauhdikkaita ja toiminnallisia. Moni lajin ystävä ilahtuu tästäkin tarinasta.

– Marja Aaltio, Aamulehti